tiistai 20. tammikuuta 2015

Ulkonäköpaineet naisilla





Katselin tossa eilen sellasta ihanaa ohjelmaa kuin Tuhkimotarinoita. Se on todella ihana ohjelma, jossa stylisti Outi Broux vierailee erilaisten naisten kanssa, joiden on syystä tai toisesta hankala hyväksyä itseään juuri sellaisena kuin he ovat. Mulle itselleni se ohjelma on tosi merkityksellinen, koska hetkittäin on minullakin niitä hetkiä, että inhoan itseäni enkä löydä itsestäni mitään positiivista, ja juuri silloin ystävien tuki ja positiiviset kehut ja yhdessä oleminen ja sen näyttäminen, että riitän juuri tällaisena... olisi minulle tosi tärkeä asia. Nykyään tuntuu, että kaikilla on hirveesti menoa ja aina kiire mennä johonkin tai ei muuten vaan aika riitä siihen, että vaikka soittaisi mulle jos sattuu vaikka facebookista näkemään hiukan ikävämpisävyisen päivityksen minulta (käytän facea aika aktiivisesti, ehkä liian paljon nykyään) tai vaikka pyytäisi ulos. Mulla itselläni ei juurikaan ole intoa pyytää ihmisiä mihinkään, koska hyvin usein on jo ehditty sopia muuta menoa eikä pysty mun kanssa aikaa viettämään.

Ulkonäköpaineet on mullakin todella iso asia ja liittyy joka päivä elämääni jollain tapaa. Joskus nuorempana ja vielä nykyäänkin, nykyään useammin, ajattelin että ihan turha mun on itseäni mitenkään laittaa tai nähdä vaivaa ulkonäön ja oman hyvinvoinnin eteen, koska ei musta kuitenkaan kukaan tykkää. Ajatuksena jo pelkästään toi kuulostaa aika masentavalta, eikö? No, siinä ei ole kaikki... Usein ajattelen, että jotenkin pilaisin kaikkien naisten maineen olemalla tällainen. Olemalla olemassa. Tuntuu välillä, että kaupungilla kulkiessa kaikki katsoo mua jotenkin arvioivasti, säälivästi ja halveksuvasti, eikä se lisää todellakaan intoa lähteä mihinkään ulos. Se onkin syy siihen, miksi mua näkee tosi harvoin missään.

Jotenkin tuntuu, että noita halveksuvia katseita sun muuta saan varsinkin nuorilta osakseni. Niin sanotusti aikuisena mun pitäisi pystyä olemaan välittämättä sellasesta. Suurimmaksi osaksi pystynkin, mutten aina ja se harmittaa, koska siitä tulee vaan entistä pahempi olo.

Yksi vahva lisäsyy ulkonäköpaineisiin omalla kohdallani on liikuntavamma, joka on mulla ollut syntymästä lähtien. Välillä kaupungilla kulkiessa en voi olla ajattelematta sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelee, kun näkee kävelytyylin tai vaikka kuulee äänen. Liikuntavamma - vamma, joka on minulla ollut aina. Sen takia en voi tehdä kaikkia samoja asioita kuin muut. Se rajoittaa elämääni tietyllä tavalla, muttei estä unelmoimasta ja toteuttamasta itseään ja unelmiaan. Jos puhun itse itsestäni vammaisena. se kuulostaa ihan tavalliselta asialta, vaikkei se sitä ehkä ole. Vammani takia olen ajatellut, että olen jotenkin paljon rumempi kuin muut ja että pilaan muiden naisten maineen olemalla tällainen. Tuntuu aika pahalta ajatella, että entä jos tämä on periytyvä juttu? Entä jos omat lapseni - jos sellaisia saan joskus- saavat saman vamman? Kuinka heihin sitten suhtaudutaan? Joskus tuntuu, että olen ehkä itse liian varovainen vammani kanssa, enkä uskalla tehdä jotain, vaikka siihen ehkä pystyisinkin. On paljon asioita, joita voin tehdä vammastani huolimatta. Se rasittaa ja rajoittaa elämää vain vähän, muttei ole maailmanloppu.
   Kerron tästä aiheesta myöhemmin lisää, jos haluatte. Kertokaa vaikka kommentteihin, jos haluatte kuulla lisää.

Kolmas syy ainakin itselläni ulkonäköpaineisiin on nykypäivän kauneusihanne ja miesten aiheuttamat paineet oman ulkonäön suhteen. Varmasti ainakin joillakin naisilla on samasta syystä ulkonäköpaineita. Nykypäivän kauneusihanne on edelleen ne 50-60kg painavat 160-170cm pitkät, hoikat naiset. Se asettaa paineita monelle naiselle. Nuorellekin. Monesti ihmiset yrittää päästä mallin mittoihin. Minä en edes yritä, mutten ole täysin tyytyväinen kroppaani tällaisena kuin se nyt on. Jotenkin tuntuu tosi pahalta ajatella, että olen rumempi ja huonompi kuin muut.

Useat miehetkin arvostavat nykypäivän kauneusihannetta, mikä on omiaan laskemaan itsetuntoa ja saa ajattelemaan vielä enemmän sitä, että olisi jollain lailla huonompi kuin muut. Minulle itselleni ei ole montaa kertaa tullut vastaan miestä, joka ei naisessa ensimmäiseksi kiinnittäisi huomiota ulkomuotoon. Se on tietyllä tapaa ahdistavaa. Kaikki ei ole niissä mallin mitoissa eikä kaikki niitä tule saavuttamaankaan. Mikä edellytys se on, että naisten pitäisi olla nykypäivän kauneusihannetta vastaavia? Miksei misten tarvitse? Miksi mies kelpaa usein sellaisenaan, mutta naiselta vaaditaan paljon? Naisten pitää seurata muotia ja kauneusihanteita sun muita ja pyrkiä olemaan niiden mukaisia. Miksi? Miksei me kelvata tällaisina? Ihmettelenpä vaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti