tiistai 3. marraskuuta 2015

Sanojen merkitys

Heippa!

Blogi on nyt jonkin aikaa keskittynyt enimmäkseen kauneuteen, joten ajattelin ainakin tämän postauksen verran palata juurille ja kertoa hieman joidenkin sanojen turhasta käytöstä.

Itse näen punaista heti jos joku käyttää sanaa vammainen turhaan. Miksikö? Koska minulla itselläni on liikuntavamma, enkä siitä syystä pidä sen sanan turhasta käytöstä. Usein kuulen sen sanan nuorten suusta tarkoituksena ivata kaveria tai itseinhona itseään kohtaan. EI, EI, EI!!!

Minkä pirun takia käytät sanaa, jonka merkitystä et ehkä edes tiedä kunnolla? Miksi käytät sitä, vaikka henkilö jolle puhut, ei olisi vammainen? En todellakaan hyväksy sen sanan käyttöä haukkumasanana tai muutenkaan turhaan lausuttuna. Sitä käytetään vasta, kun jollain oikeasti on joku vamma. Moni kaverinikin käyttää sanaa turhaan ja se ärsyttää minua. En useinkaan siitä sano, mutta ärsyyntymisen huomaa kasvoiltani mikäli en sillä hetkellä onnistu keskittämään ajatuksiani johonkin muuhun. Jos siinä onnistun, kuuntelen muiden puheita vain siksi, että kuulin sen sanan aivan turhaan lausuttavan. Minua saattaa siis vituttaa, vaikka se ei näkyisi. Siinä vaiheessa, kun ärsyyntymiseni alkaa näkyä, suosittelen olemaan varovainen, koska silloin en enää paljon mieti, mitä sanon.

Toinen sana, jonka turhaa käyttöä ja väärinymmätämistä en hyväksy, on ''erityiskoulu'' tai ''erityislapsi/-nuori''. Helvetti.... Ihan oikeasti, hermoni menevät siinä vaiheessa, kun joku ''normaalikoulua'' käynyt toteaa erityiskoulussa olevien olevan vammaisia ja sanoo sen aivan kuin vika olisi niissä ihmisissä. Kuin he eivät olisi samalla viivalla muiden kanssa. Vihaan sitä, kun sanat normaali ja ihminen ovat samassa lauseessa. Ne eivät kuulu samaan lauseeseen, koska normaalia ihmistä ei ole. Heti kun joku voi minulle kertoa, mikä on normaali ihminen niin ehkä muutan kantaani. Siihen saakka, kun normaalius yhdistetään ylimielisyyteen ja siihen, että pystyy lukion käymään ilman apuja, en tule vastausta hyväksymään.
   Me erityistä tukea tarvitsevat erityiskoulua käyneet nuoret olemme ihmisiä siinä, missä muutkin ja seisomme täsmälleen samalla viivalla muiden kanssa. Itse olen ylpeä erityiskouluhistoriastani. Enkä peitä sitä mitenkään, vaan kerron asioista avoimesti ja suoraan puhuen niiden omilla nimillä.
   Hyvässä lykyssä erityiskoululaisen yhdeksännenluokan päättötodistus saattaa olla jopa parempi arvollisesti kuin normaalikoulua käyneen pulliaisen todistus. Erityiskouluun päästään, ei jouduta. On oikeus päästä sinne, sinne ei kukaan joudu eikä sinne päästä ihan noin vain.

Toivon, että ihmiset avaisivat silmänsä joskus ja lopettaisivat erityiskoululaisten kiusaamisen. Koen kiusaamisena sen, jos joku sanoo vaikka bussikortin unohtuessa kotiin että ''no kun se on sieltä erityiskoulusta''. Jos kuulet kaverisi puhuvan negatiiviseen sävyyn erityiskoululaisista, ajattele että hän puhuisi sinustakin samaan sävyyn, jos kävisit erityiskoulua. Voit muuttaa omaa ajatusmalliasi ja ehkä mahdollisesti saada ystäväsikin päähän itämään jonkun muutoksen siemenen sillä. Kohtelethan muita, kuten haluaisit sinua kohdeltavan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti